Viime aikoina on puhuttu siitä, että nuoret ja tuoreet hoitajat harkitsevat ja jopa vaihtavat alaa hyvin pian työelämään päästyään. Valmistuessani odotin opiskelujen loppumista ja työhön pääsemistä, palkkaa ja ammattitaidon kehittymistä innokkaasti. Vastavalmistuneena on tarmokas oppimaan ja opettelemaan asioita, mutta huolimatta siitä, että valmistumisestani on niin vähän aikaa, olen ehtinyt harkita alanvaihtoa. Halusin ja pyrin olemaan hyvä hoitaja kaikkine piirteineen ja oppeineen.

Viihdyn kyllä ammatissani ja työpaikassani. Pidän haasteista, joita työni tarjoaa, ja haluan edelleen kehittää hoitajuuttani. Palkka voisi olla parempi ja fyysisissä työoloissa olisi varmasti myös parannettavaa, mutta pääsääntöisesti tällä työkokemuksella en osaa vaatia enempää.

Koen kotiutuneeni työyhteisöön ja uuteen kotikaupunkiin hyvin, mutta työmme yllä on aina varjoja. Toisinaan varjona on hoivaamisen ja työmme aliarvioinnin varjo, toisinaan työtämme varjostaa se, että emme ehdi ja pysty hoivaamaan työmme luonteen vuoksi. Vaikka kuinka ruusuisesti pohtisin työni ja työpaikkani luonnetta, pääsen aina samaan ratkaisuun; meidän tehtävämme sairaanhoitajina on hoitaa.

Ennalta suunnitellut saliminuutit käytetään yksiköllemme tunnusomaiseen työhön: korjaamme, autamme ja hoidamme. Teemme konkreettista ja leikkausliinoilla rajattua hoitotyötä, jossa kontakti potilaaseen ja perheeseen on vähäinen. Hoidamme, korjaamme ja teemme parhaamme jokaisena työpäivänä. Joskus otsalla näkyy ryppyjä.

Pidän työstäni myös siksi, että yleensä rypyt otsalta vaihtuvat helpotuksen hymyyn. Aina tilanteet eivät mene suunnitellusti, mutta lopputulos on tärkein. Joskus hyväkin tulos on kiitettävä, vaikka menisimme useamman mutkan kautta.

Alamme ja työmme raadollisuus korostuu tilanteissa, joissa koko ajan kehittyvä lääketiede ja teknologia eivät onnistu auttamaan. Sain hiljattain surullisen viestin läheiseni vakavan sairauden uusiutumisesta. Huonoja uutisia ei pysty käsittelemään ilman katkeruutta ja epäuskoa. Hyvin pian huomaa toivovansa virhettä ja erehdystä. Kun virhettä ei löydy, eikä kukaan ole erehtynyt, sanoin vaihtavani alaa.

Kun pääsin alkujärkytyksestä yli toivoin, että työyhteisöissä ja eri osastoilla olisi kokeneita hoitoalan ammattilaisia. Nimenomaan niitä hyviä hoitajia, jotka eivät ole lukeneet sähköasentajiksi valmistumisensa jälkeen, vaikka hoitajan palkka on liian pieni, vastuu suuri ja työtä arvostetaan niin vähän. Toivoin että löytyisi niitä hoitajia, joille hoitajuus on sisäänrakennettua ja jotka osaavat kaiken muun ammattitaitonsa lisäksi myös hoivata.

Sairaanhoitajien päivää vietetään 12.5. Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia niitä hoitajia, jotka kohtaavat jokaisen potilaan arvokkaana. Kiitos teille, jotka pysytte vahvoina ja läsnä, kun suru lyö omaisten läpi. Kiitos, kun autatte päivittäisissä toiminnoissa; pesette, syötätte, pidätte kädestä. Kiitos jokaiselle hoitajalle siitä, että hoidatte ja hoivaatte!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.