Ensimmäinen vuosi sairaanhoitajana täyttyy lähipäivinä. Olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole ollut työttömänä kuin yhden päivän, ja sain kerättyä ensimmäisen vuoden aikana itselleni kunnollisen kesäloman. Moni asia on kuitenkin muuttunut matkan varrella.

Muistan varmasti loppuelämäni ensimmäiset työvuoroni virallisesti sairaanhoitajana. Itseni esittely potilaalle sairaanhoitajana omalla nimellä tuntui pelottavalta, ja vielä pelottavampaa oli, mikäli sen teki työkaveri. Valmistuessaan huomasi, kuinka turvallista oli olla opiskelija tai perehtyjä, vaikka käytännössä olin edelleen ihan yhtä vihreä ja tuore, vaikka titteli muuttui. Välillä tuntui, että ammattinimikkeeseen latautui niin paljon odotuksia, ettei pystynyt täyttämään puoliakaan. Valmistuessaan ymmärsi, miten vähän oikeastaan edes ymmärsi, ja kuinka paljon oli opittavaa.

Ensimmäisessä työpaikassani työt tulivat helposti kotiin, luin ja opiskelin työn ulkopuolella, stressasin ja pelkäsin virheitä, halusin osata enemmän mihin aivokapasiteettini riitti. Vapaat kuluivat liian nopeasti, ja usein en ehtinyt saada töitä kunnolla pois mielestä, kun vapaat olivat jo ohi. Tyypillinen vastavalmistunut, eikö? Toisessa työpaikassani osasin olla rennompi, mutta turhauduin välillä tuoreen hoitajan rooliin ja olisin halunnut, että minulta vaaditaan enemmän. Toisaalta opin nauttimaan rauhallisista hetkistä ja hyödyntämään mahdollisuuden kahvitaukoon, ennen kuin rauhallinen tilanne vaihtui kaaokseen.

Vuosi työelämässä on opettanut myös ihmissuhdetaitoja. Jokaisella työkaverilla on omat luonteenpiirteensä, omat tavat toteuttaa hoitotyötä ja erilainen kyky ottaa ja kantaa vastuuta. Vuoden sisään näkee paljon vastuun siirtämistä, virheistä oppimista ja niiden jakamista, onnistumisen iloa, turhautumista ja pettymystä, voimattomuutta esimiestaholta ja väsyneitä ilmeitä raportilla.

Vuoden sisällä tapaa monta uutta ihmistä ja oppii lukemaan erilaisia tunnetiloja. En provosoidu helpolla, mikä mahdollistaa sen, että kuulostelen ihmisiä pitkään. Joku vaikuttaa helposti pessimistiseltä töksäyttelijältä, mutta kuoren takaa paljastuu sydämellinen, potilaan perhettä ajatteleva hoitaja. Toinen puolestaan vaikuttaa sydämelliseltä ihmiseltä, jota on helppo lähestyä, mutta sopivan paikan tullen hän nöyryyttää työkaverinsa kahvin keittämisestä. Toiselle on luontevaa kehua ja kiittää työkaveria, toinen on epävarmempi.

Vuoden aikana olen alkanut kasata itselleni palasia, joista koota juuri minun näköiseni hoitaja. Olen oppinut ja opetellut valtavasti asioita, löytänyt omia vahvuuksiani ja kehittämiskohteita. Olen ymmärtänyt mitä osia itsestäni pystyn hyödyntämään työssäni, ja kuin vaivihkaa olen opetellut jättämään työroolini töihin. Kotona haluan olla vain äiti ja nainen, minä itse. Töissä haluan olla reilu, tunnollinen ja tarkka, huolellinen, vastuullinen, vilpittömästi avulias ja lempeä. En halua, että arki ja tehdyt työvuodet kadottavat minusta empaattisuuden ja tekevät minusta rutinoituneen ja kylmän. Haluan kehittää ja kehittyä, oppia ja opettaa, ottaa ja jakaa vastuuta.

Vuosi uudessa roolissa on kasvattanut ja rohkaissut minua myös ihmisenä. Irrotin ankkurin ja jätin taakseni tutun turvasataman. Irtisanouduin tutusta, mielekkäästä vuorotyöstä ja hyppäsin suurine saappaineni kokonaan uuteen työhön, uuteen sairaalaan ja uudelle paikkakunnalle. En vieläkään tarkalleen tiedä, miksi tunne lähtemisestä oli niin vahva, mutta uusi työ anestesiahoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa on kyllä antanut osan vastauksista, samoin kuin uusi koti ja kotikaupunki. Poistuminen omalta mukavuusalueelta kannatti pelosta ja jännityksestä huolimatta, sillä en ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä, vaikka ansaittu kesäloma jääkin pitämättä.  Päinvastoin, tällä hetkellä elämä on mallillaan unelmatyössä, ihanassa kodissa ja tärkeiden ihmisten ympäröimänä.

Ensimmäinen vuoteni sairaanhoitajana päättyy siis samaan, mistä se alkoi: perehdytykseen. Sillä erolla, että kun leimaan itseni ulos, työasiat ovat jääneet töihin enkä vaadi itseltäni vielä parin viikon perehdytyksen jälkeen täyttä anestesiahoitajan osaamista, vaan nautin oppimisesta.

Onnittelut uusille hoitoalan ammattilaisille ja lämpimästi tervetuloa työyhteisöihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.