Muistan jo ihan lapsena sanoneeni, että lähden vielä jonain päivänä Afrikkaan.

Halusin tehdä lähetystyötä ja rakentaa kaivoja. Jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä minua on aina kiehtonut ihmisten hyvinvointi siellä, missä arki tuntuu meidän näkökulmastamme haasteelliselta. Opiskeluaikanakin minut valtasi hetkittäin kaipuu nähdä kehitysmaiden kurjuutta ja kokea ihmisten selviytyminen tilanteissa, joissa jokapäiväisen ruuan tai puhtaan veden saaminen ei ole itsestäänselvyys. Perhetilanne ei kuitenkaan vielä toistaiseksi ole antanut myöten nähdä tai kokea Lapin alueen sairaanhoitoa ja terveyden edistämistä enempää, mutta kaukokaipuun kipinä ei ole hiipunut.

Mieleni valtaa hyvin usein ajatus siitä, että vielä jonain päivänä minä näen jotain muuta. Uutena, realistisempana viehätyksenä on herännyt mielenkiinto pohjoismaita, erityisesti Norjaa kohtaan. Norja on kaukana kehitysmaiden kurjuudesta, mutta ihan sattumanvaraisesti en kaipuuta tuohon karuun ja kylmään vuonomaan sieluun tunne. Luultavasti osa näkemisen halusta pohjautuu siihen tosiasiaan, että sinne on monella tapaa helpompaa lähteä, olipa perhetilanne millainen tahansa. Pelkkä palkkaero Suomeen ei myöskään ole ainut syy, ja isäni ja veljeni työskentely Norjassa ei ainakaan helpota lähtemisen kaipuuta. Kokemisen ja näkemisen halu pohjautuu luultavasti osittain lapsuuden kesälomilla tehtyihin lomareissuihin, jolloin keräsimme simpukankuoria rannoilla ja uimme hyisessä meressä, mutta osittain myös johonkin selittämättömään.

”Mitä sinä nuori ihminen vielä mietit?” kysyi tätini, sairaanhoitaja, joka työskentelee myös Norjassa. Tähän osasin vain hymyillä vastaukseksi, sillä periaatteessahan täällä kotona perhettämme ei pidättäisi mikään. Paitsi tietysti lasten tuttu päiväkotiympäristö ja kotimaan kulttuuri. Ja mies, perhe, koti ja ihana työ! Kieltäkin pitäisi osata ensin ja saada kunnolla työkokemusta, ennen kuin lähtee merelle kalaan.

Mutta äläpäs tätikulta huoli, kaikkein kipeimmäin kaukokaipuun iskiessä muistan antaa tilaa unelmille ja ajatella, että jonain päivänä minä koen jotain muuta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.