Jostain syystä minulla oli Ouluun muuttomme jälkeen sellainen olo, että tästä kesästä tulee jollain tavalla erityinen ja mieleenpainuva. Niin tulikin.

Alkukesän opettelimme lenkkipolkuja ja äidille kertyi juostuja kilometrejä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Sitten tuli helteet, ja monen monet uintireissut luonnonvesiin. Lasten suurin ihmetys oli äiti, joka uskaltautui kerta toisensa jälkeen veteen leikkimään ja uimaan lasten kanssa. Työpäivän jälkeen aika on kulunut tiiviisti arjen ja uuden kotikaupungin valloituksen merkeissä. Uusien tuttavuuksien ansiosta perheestämme on löytynyt ihan uusia puolia, ja rennompaa otetta. Kesään on kuulunut valtavasti naurua, iloisia juhlia, onnea, ystäviä ja rakkaita.

Kesäämme on mahtunut paljon erilaista tekemistä ja olemista, ja tekevällehän tunnetusti tapahtuu. Heti alkukesällä esikoisen peukalo murtui jalkapalloa pelatessa. Alkuun ei tietenkään käynyt pahasti ja puhallettiin, mutta kun kasvot kalpenivat entisestään ja vaisuksi muuttunut tyttö ei piristynyt edes jäätelöllä, ei auttanut muu, kuin lähteä tarkistuttamaan tilannetta päivystykseen. Pääsimme kuitenkin kotiin peukalon kuvaamisen jälkeen ohjeistuksena lääkitä kipua. Seuraavana päivänä selvisi itkuisen yön ja kylmähoidosta huolimatta entisestään turvonneen peukalon syyksi hyväasentoinen  murtuma, joka kipsattiin heti aamusta.

Hakiessani  tytölle määrättyä kipulääkkettä apteekista tajusin, että kesä on vasta alussa eikä lääkekaappimme lainkaan vastaa sitä, miltä sen ammatin, koulutuksen ja vanhemmuuden perusteella ehkä pitäisi. Vastoin kaikkia odotuksia, lääkekaapista, eli puisesta pienestä ”Medicine”-rasiasta, löytyi yllättäen vain lasten kuumelääkettä, vanhentunut Zyrtec-pullo ja pari laastaria. Eteisen kaapin kätköistä löytyi kolme pulloa aurinkovoidetta, mutta koska ne eivät mahtuneet lääkelaatikkoon, ne jäivät eteisen kaappiin.

Oivallukseni lääkekaapin puutteellisuuksista hävetti niin paljon, että päätin siinä sivussa terästäytyä asian suhteen. Kotiin tullessani apteekin pussista tyhjeni yläkaapin kätköihin haavataitoksia, siderullia, kyypakkaus, laastareita, särky- ja allergialääkkeitä, desinfiointiainetta, kylmägeeliä, perusvoiteita ja silmätippoja… Kaikkea mitä lapsiperheessä nyt voisi kuvitella tarvitsevansa kesällä. Eikä aikaakaan kun tuli ensimmäinen puhdistettava haava, tikku sormessa, kipeitä lihaksia, allergiaoireita, lisää hiekkaisia haavoja, irronnut kipsi ja monen monta muuta pintavauriota.

Kesän menoa hiljensi viikoksi uimarannan tuliaisena saatu vatsatauti, joka alkoi tietysti vain muutama päivä ennen palkattomana virkavapaana anotun kesälomamme alkua. Onneksi vatsataudista selvittiin lähikaupan antimilla ja kolmella pullollisella desinfioivaa pesuainetta, jolla suoritettiin astetta tehokkaampi suursiivous. Kesäloma alkoi tuntua vielä lomalta ja pääsimme nauttimaan merenrantaan aurinkoisista ilmoista. Parista vahingosta viisastuneena mukana oli  runsaasti juotavaa, syötävää ja hatut kaikille. Meren rannalla perheemme menoa ei hidastanut enää mikään, mutta pitkän rantapäivän jälkeen äidin yöunia häiritsi  ne eteisen kaappiin unohtuneet aurinkovoiteet, jotka olisivat suojanneet ihoa ja estäneet äidin totaalisen palamisen tehokkaammin nimenomaan iholla, kuin kaapissa.

Ihanaa loppukesää ja turvallista syksyn alkua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.