Jotta elämäntapamuutos olisi pysyvä, pitää sen olla hauskaa, ja hetkestä pitää osata nauttia, kirjoittaa blogisti Terhi Lanko.

Terhin työporukka haastoi toisensa kuntoilemaan.

Terhin työporukka haastoi toisensa kuntoilemaan.

Edellisistä kuulumisista onkin vierähtänyt jo aikaa, mutta täällä sitä ollaan edelleen. Talviunet on nyt nukuttu, ja suuret saappaat kulkevat kevättä kohti. Vajaa vuosi Oulussa on kulunut hurjan nopeasti. Työpäivät ja työviikot hurahtavat ohi vilisten ja pian on pääsiäinen. Mielessä on jälleen kesäloman odotus, ja uskokaa pois, tänä vuonna minä aion myös pitää ansaitsemani lomapäivät. Ajatuskin lomasta, uimarannasta ja auringosta nostaa hymyn huulille, eikä pelkästään vain loman, vaan uuden elämän vuoksi.

Vuodenvaihteessa ihmiset alkavat kuntoilla, ja terveellisten elämäntapojen muoti-ilmiö rantautuu useisiin koteihin. Kun tammikuussa aloittaa, ehtii kesäksi rantakuntoon. Yhä useammalla työpaikalla ollaan muodikkaasti superdieetillä tai laihdutetaan perinteisin keinoin. Liikkuminen, hiki, kuntoilu ja proteiini ovat termejä, joita ei tarvitse selitellä saati peitellä. Terveyden ja hyvinvoinnin muodikkuus on pelkästään hyvä asia, etenkin meille hoitoalalla työskenteleville. Enää ei tarvitse selitellä, jos syö lounaalla salaattia tai kieltäytyy pullatarjoilusta. Et myöskään saa paheksuvia katseita, jos jaat kuntosali-, jooga- tai spinningkokemuksiasi aamukahvilla.
Useat työnantajat jopa kannustavat työntekijöitään liikkumaan ja pitämään huolta itsestään, jolloin myös työssä jaksamisen edellytykset pysyvät mahdollisimman hyvinä pitkään.

Minä olen yksi niistä, jotka päättivät muuttaa elämänsä. Syyt ovat hyvin yksinkertaiset: haluan elää vielä iäkkäämpänäkin hyvää elämää. Havahduin teho-osaston työkokemukseni aikana siihen tosiasiaan, että mikäli elämäntavat eivät muutu, sairastun varmasti, enkä hoitoa tarvitessani mahdu sairaalan sänkyyn. Jos en pysäyttäisi itseäni tuhoamasta elimistöäni, minua nostamaan tarvittaisi nosturi tai viisi vahvaa hoitajaa. Tai jos jalkani jaksavatkin työssä pidempään, kuntoni ei riitä nostamaan isokokoista potilasta tai selviytymään työvuorosta. Myös lapseni saavat huonon esimerkin, enkä halua pilata heidän tulevaisuuttaan. Minä halusin voida hyvin.

Seuraavaksi tarvittiin vain rankkaa työtä. Lakkasin keksimästä tekosyitä. Selittelyt vaihtuivat organisointiin ja ajanpuute lisääntyneiksi tunneiksi vuorokauteen. Lakkasin hokemasta itselleni, etten pysty ja aloin toimia. Halusin edustaa ammattikuntaani ja sitä tietomäärää, mitä tähän asti olin kerännyt. Ennen kaikkea halusin olla ylpeä siitä, että olen terveydenhuollon ammattilainen, sisäisesti ja ulkoisesti.

Rantakuntoon on vielä matkaa ja työtä, mutta paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Ensi kesänä aion nauttia rannalla koko perheen voimin hyvinvoinnista ja lempeistä kesätuulista. Elämä ennen lomaa ei kuitenkaan saa olla pelkkää porkkanaa, pyöräilyä ja hampaiden kiristystä. Jotta elämäntapamuutos olisi pysyvä, pitää sen olla hauskaa, ja hetkestä pitää osata nauttia.

Työporukkamme halusi olla muodikas terveyden ja hyvinvoinnin saralla: tartuimme 31-päivän kyykkyhaasteeseen. Tästä innostuneena väsäsimme vielä oman vatsalihashaasteen (Lastlen Rautanauta 2015 vatsalihashaaste), jonka innoittaja oli tietysti Putous-ohjelman tähti Kissi Vähähiilari. Kyykkäyshaaste antaa kyytiä talven aikana kerääntyneelle vararavinnolle, ja mikä parasta, sen voi suorittaa näppärästi taukojumppana työkavereiden kanssa.
Mutta eihän kukaan jaksa pelkkää kuntoilua, seuraavana hiljaisena päivänä meillä paistettiin pannaria.

Ihanaa kevään alkua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.